Vuoden viimeinen

 Niin se vuosi vaihtuu ja taas pitää opetella uusi vuosiluku.

Pikkuhiljaa on aloiteltu taas ihan oikeita töitä eli on oltu valjaissa ja ratsuna.
Minnakin pääsi pitkästä aikaa käymään. Noin puolentoista tunnin maastolenkki tehtiin. Minä kävellen, turvahenkilönä. Pari kertaa jouduin menemään mörönsyötiksi kun mammanpoika ei vaan pystynyt etenemään ilman että joku kulkee edellä.
Yksi irtokoirakin kohdattiin, onneksi sellaisessa paikassa että pystyin estämään sitä pääsemästä Hewin jalkoihin räksyttämään.
Huomion arvoista oli se että vaikka satoi oli Hewi ihan tyytyväisenä lenkillä. Väkisinkin on tottunut tänä syksynä ja talvena sateisiin :D

Tapaninpäivän ajelut tietysti kuuluivat kuvioon ja samoin tänään vuoden vaihteen aaton ajelu.

ratsupäivä

Ensin joutui kyllä kesyttämään tätikuljettimen. Tarhaa kohti kävellesäni jo näin että tänään ei kannata ilman juoksutusta selkään kivuta. Harjaaminen oli Hewin mielestä tosi typerää kun olis tarttenu jo päästä. Täti oli fiksu ja päästi sen ensin kentälle irti, aikansa riehuttuaan oli ratsu ihan kesy.

Joulukortti

No nyt on enemmän kuin yksi

Joku näitä kai katselee, laitetaan sit. Tältä päivältä pari räpsyä
Humppaheikille kuuluu hyvää, kavionpohjan arkuuskin on tainnut kadota. Valjaissa ei ole ollut, en ole viitsinyt kovilla teillä kaviota kiusata. Ensi viikolla ehkä päästään taas tositoimiin.

Vain yksi kuva

Ihmeparantuminen

Ainakaan nyt ei tunnu olevan kipee, kuvat kertokoon tän päivän tunnelmat. Itse olin aidan toisella puolella pois tieltä eikä kukaan muukaan Hewiä yllyttänyt