Ei tunnu missään

Palautuminen on siis täydellinen. Mikään paikka ei ole lämmin eikä turvoksissa, jalat on kuivat kuten aina.
Maanantain laserissa tuli hiukan haukottelua oikeelta puolelta eli siellä jotain kireyksiä oli mut sillä ne lähti.

Hewi on virkeä mitä nyt tänään vähän ketutti kun sataa. Pakko oli ottaa se sisälle syömään päiväkaurat kun oli tukka pojalla ihan märkä. Alunperin oli tarkoitus että tänään on vaan tarhailua, eilen käveltiin, jumpattiin ja laseroitiin. Siihen malliin mua tarhasta sateen keskeltä kuitenkin mulkoiltiin että jos että jos en olis sisään hetkeksi hakenut niin se ei varmaan olis puhunu mulle viiteen vuoteen mitään :D

En siis näe mitään syytä suunnata klinikalle kuten joku ehdotti (hyvää tarkoittaen) edellisen postauksen kommenteissa.

Hengitetään hetki ja katellaan sitten miten hokit jalassa juoksu sujuu. Kohtahan se hokkiaika kaiketi koittaa kun tänne eteläänkin jo räntää tiputtaa.

Turha reissu mut tulipahan tehtyä

Lahdessa käytiin hakemassa kokemusta. Vain yksi x eli laukka tällä kertaa mutta noin muuten ei kauheesti kehumista. Aika 26,6 eli hylky.
Varustuksia hieman muutettiin eli sekki leukalenkillä antamaan kaarteisiin tukea. Suojia oli lisätty, takasiin alaläpälliset (löi viimeksi toiseen takajalkaan alas), ja polvisuojat otettiin käyttöön.
 
Nyt otetaan pieni aikalisä eli reenataan (lähinnä kaarteita) ja mennään sitten taas kun siltä tuntuu.

Koelähdön jälkeinen elämä

On seesteistä ja rauhallista....

Kokeiltiin

Nyt päästiin jo koelähtöön asti vaikka perjantaina epäpuhdasta hevosta katsellessa meinas ihan kyyneltä pukata silmäkulmaan. En kuitenkaan vieä klikannut poissa-ilmoitusta vaan päätin että katson lauantaina miltä näyttää. Laseria ja arnikaa, takaisin tarhaan ja lauantaina ihan puhtaasti liikkuva hevonen, jes!

Sunnuntaina sitten olikin niin paljon virtaa vastassa että piti höyryt päästellä kentällä ennen puunausta ja lastausta. Muutama kevätjuhlaliike ja hiukan reipasta liikettä auttoi selkeesti.

Radalla ensin tunnistukseen jossa herra Hewi aiheutti ihastuneita huokauksia olemuksellaan ja valkoisilla sukillaan. Suitsia laittaessani huomasin turparemmin puuttuvan. Apu oli onneksi lähellä, Nyyti lainasi puuttuvan remmin, kiitos.

Carita ilmaantui ajoissa paikalle ja vielä lämmityksen jälkeenkin halusi kokeen ajaa :)
Hewi käyttäytyi erinomaisesti koko ajan, lähtökin onnistui vaikka ekalla kerralla ei matkaan päästykään. Uusintakin onnistui ja alku näytti oikeinkin hyvältä. Mutta sitten tuli kaarre ja hyppy laukalle. Nopeesti antoi laukan pois mutta seuraavassa kaarteessa uusi laukka. Senkin antoi alas hyvin mutta aika ei riittänyt hyväksyttyyn suoritukseen, 27,1.
Pieni kolhu vasemmassa takajalassa vuohisen alapuolelta löytyi, liekö se syynä. Tai sitten ei.
Mutta, kerrankin pääsi juoksee porukassa :) Hyvä reeni, ei kun katsomaan seuraavaa mahdollisuutta. Hevonen tuntuu olevan kunnossa, vauhti riittää kyllä ja palautuu hyvin.
Ketkä haluaa videon katsoa niin sehän löytyy täältä

Ja sit tietty ne kuvat

Kuolaimilla vai ilman?

Tänä vuonna eläinten viikon teemana on hevonen. Keskustelu on pyörinyt lähinnä kuolainten ja tarhauksen ympärillä. Kuolaimet on pahasta ja yksin ei saa hevosta tarhata. Ihan näin yksinkertaista ei hevosen hyvinvointi kuitenkaan ole.
Vaikka hevonen tarhaisi yksin se voi silti olla todella tyytyväinen, kunhan niitä lajitovereita on näköetäisyydellä.
Hewi esim. haluaa oman tilan, se ei huolestu edes siitä että naapurit lähtee talliin/töihin ja se jää yksin omaan tarhaansa. Toki sillekin voisi tarhakaverin laittaa, kunhan se on alistuva ja nopea. Nopea siksi että pienestäkin vinkistä pitää ehtiä väistämään muuten ei hyvä heilu.

Kuolaimista taas....jokainen väline voi tehdä pahaa jollei niitä osata käyttää. Ratsastajan/kuskin taito on tässä avainasemassa.

Aivan liian vähän on teemaviikon jutuissa kiinnitetty huomiota tämän päivän oikeisiin ongelmiin. Liikaa näkee tänä päivänä lihavia hevosia, yliruokittuja palloja joille on jo kehittynyt rasvaniska ja muita metabolisen oireyhtymän merkkejä.

Liian vähän liikkuvia hevosia jotka eivät koskaan edes hikoile. Tunti päivässä kevyttä liikettä on liian vähän, vielä kun siihen lisätään maksimaalinen väkirehuruokinta ollaan ongelmien äärellä. Liikaa virtaa johon sitten haetaan ratkaisuja vaikka niiden kovien kuolainten kautta. Uskallan väittää että suurin osa harrasteratsuista pärjäisi vallan hienosti heinällä, vedellä ja kivennäisillä.

No joo, tästä aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka miten pitkän jutun mutta jätän tämän tähän.

                                                    Apua, mulla on kuolaimet

                                                 Oikeesti, ei ne haittaa ;)

Lauantai huvit

Käytiin ottamassa vähän rapaa pintaan :) No ei nyt kauheesti roiskunu mutta sen verran että pääsi tunnelmaan. Naama sai kuorinnan ja lasit oli eri väriset lopettaessa kuin alottaessa.

Hampaat on raspattu tässä välissä ja verikoe otettu joka näytti treeneille vihreää valoa. Sänkkärillä on painatettu tukat hulmuten ja välillä kypärästä kiinni pidellen :)