Kuolaimilla vai ilman?

Tänä vuonna eläinten viikon teemana on hevonen. Keskustelu on pyörinyt lähinnä kuolainten ja tarhauksen ympärillä. Kuolaimet on pahasta ja yksin ei saa hevosta tarhata. Ihan näin yksinkertaista ei hevosen hyvinvointi kuitenkaan ole.
Vaikka hevonen tarhaisi yksin se voi silti olla todella tyytyväinen, kunhan niitä lajitovereita on näköetäisyydellä.
Hewi esim. haluaa oman tilan, se ei huolestu edes siitä että naapurit lähtee talliin/töihin ja se jää yksin omaan tarhaansa. Toki sillekin voisi tarhakaverin laittaa, kunhan se on alistuva ja nopea. Nopea siksi että pienestäkin vinkistä pitää ehtiä väistämään muuten ei hyvä heilu.

Kuolaimista taas....jokainen väline voi tehdä pahaa jollei niitä osata käyttää. Ratsastajan/kuskin taito on tässä avainasemassa.

Aivan liian vähän on teemaviikon jutuissa kiinnitetty huomiota tämän päivän oikeisiin ongelmiin. Liikaa näkee tänä päivänä lihavia hevosia, yliruokittuja palloja joille on jo kehittynyt rasvaniska ja muita metabolisen oireyhtymän merkkejä.

Liian vähän liikkuvia hevosia jotka eivät koskaan edes hikoile. Tunti päivässä kevyttä liikettä on liian vähän, vielä kun siihen lisätään maksimaalinen väkirehuruokinta ollaan ongelmien äärellä. Liikaa virtaa johon sitten haetaan ratkaisuja vaikka niiden kovien kuolainten kautta. Uskallan väittää että suurin osa harrasteratsuista pärjäisi vallan hienosti heinällä, vedellä ja kivennäisillä.

No joo, tästä aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka miten pitkän jutun mutta jätän tämän tähän.

                                                    Apua, mulla on kuolaimet

                                                 Oikeesti, ei ne haittaa ;)