Vuoden viimeinen

 Niin se vuosi vaihtuu ja taas pitää opetella uusi vuosiluku.

Pikkuhiljaa on aloiteltu taas ihan oikeita töitä eli on oltu valjaissa ja ratsuna.
Minnakin pääsi pitkästä aikaa käymään. Noin puolentoista tunnin maastolenkki tehtiin. Minä kävellen, turvahenkilönä. Pari kertaa jouduin menemään mörönsyötiksi kun mammanpoika ei vaan pystynyt etenemään ilman että joku kulkee edellä.
Yksi irtokoirakin kohdattiin, onneksi sellaisessa paikassa että pystyin estämään sitä pääsemästä Hewin jalkoihin räksyttämään.
Huomion arvoista oli se että vaikka satoi oli Hewi ihan tyytyväisenä lenkillä. Väkisinkin on tottunut tänä syksynä ja talvena sateisiin :D

Tapaninpäivän ajelut tietysti kuuluivat kuvioon ja samoin tänään vuoden vaihteen aaton ajelu.

ratsupäivä

Ensin joutui kyllä kesyttämään tätikuljettimen. Tarhaa kohti kävellesäni jo näin että tänään ei kannata ilman juoksutusta selkään kivuta. Harjaaminen oli Hewin mielestä tosi typerää kun olis tarttenu jo päästä. Täti oli fiksu ja päästi sen ensin kentälle irti, aikansa riehuttuaan oli ratsu ihan kesy.

Joulukortti

No nyt on enemmän kuin yksi

Joku näitä kai katselee, laitetaan sit. Tältä päivältä pari räpsyä
Humppaheikille kuuluu hyvää, kavionpohjan arkuuskin on tainnut kadota. Valjaissa ei ole ollut, en ole viitsinyt kovilla teillä kaviota kiusata. Ensi viikolla ehkä päästään taas tositoimiin.

Vain yksi kuva

Ihmeparantuminen

Ainakaan nyt ei tunnu olevan kipee, kuvat kertokoon tän päivän tunnelmat. Itse olin aidan toisella puolella pois tieltä eikä kukaan muukaan Hewiä yllyttänyt

Mystistä

Niin siis kaikki oli muka jo ok vaan eipä sit ollutkaan. Ontuminen alkoi jälleen, katosi ja alkoi taas. On otettu kenkää pois, haudottu kaviota ja tänään taas etsitty mystistä paisetta vaan eipä löytynyt. Kohtuullisen syvällä siis. Pihdeillä kuitenkin antaa selkeän reaktion kavion ulkosyrjältä.
Kavio viileni käsittelyssä ja syke hävisi kunnes sitten naulauksen aikana palasi.

Ontumaton (vaihteeksi) Hewi takaisin tarhaan ja sit katellaan miltä alkaa lähipäivinä näyttää.
Jos ei helpotusta ala kohta näkymään niin klinikalle se on sitten suunnattava ja kuvattava kavio jotta nähdään missä hitossa se pahalainen luuraa.

Kaikki ok

Keskiviikkona laitettiin kengät taas etusiinkin. Mitään selvää paisekohtaa ei löytynyt mutta saattaa olla että haude oli hommansa hoitanut. Digitaalipulssiakaan ei enää tuntunut ja hyvin antoi kengittää.
Ei myöskään arista enää jalkaansa eli ehkä selvisimme tällä kertaa helpolla.

Heinien punnitseminen on nyt kätevää, Risto värkkäs tällasen

Tallilla asuu myös pari lemmikkivuohta, Hewin mielestä mielenkiintoisia otuksia

Paise perhana

Torstain ajolenkin jälkeen kun oli kuivatellut ja seisonut jäät jaloissa karsinassa Hewi olikin kolmijalkainen. Ajossa ei mitään näkynyt, ihan puhdas liikkeiltään.
Karsinasta otettaessa astui kavionkärjellä ja selkeesti ontui. Siinä hetki ihmeteltiin ja kokeilin digitaalipulssia, ei tunnu. Hewi tarhaan ja seuraavana päivänä oli vähän parempi mutta ei hyvä.
Nyt löytyi kaviopulssi joten kenkä pois ja tuntui helpottavan, epäilynä naulanpainama.

Maanantaina eli tänään pulssi löytyi taas ja kaviotaan arkovalle Hewille värkättiin sitten haude.

Kun ite tekee tulee sellanen kun tulee :) Sitä en tiedä onko tuo huomenna vielä jalassa.
Keskiviikkona tulee kengittäjä, josko paiseen sais sitten auki.

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa

Tänään tuli retkeiltyä ja ihmeteltyä hevosen ongelmanratkaisukykyä. Kun otat suuhusi mustikanvarvun ja mukana tulee multakökkö voit tietty ravistella sitä niin kauan että kökkö varisee pois. Tai teet kuten Hewi, varpuosa suuhun, kökkö maahan laahaamaan ja kävelet. Etukaviolla tallaat päälle ja kas, kökkö häipyy ja voit syödä varvun :D

Eipä tässä mitään uutta